perjantai 15. helmikuuta 2008

Wanhat


Arvokasta, kaunista, upeaa katseltavaa on aina vanhojen päivänä. Olisipa aina yhtä hyvin käyttäytyviä ihmisiä ja kauniita pukuja. Toisaalta - jos aina olisi iltapuvut arkenakin, ei juhla tuntuisi miltään. Aamusta heti oli tunnin kestävä wanhojen päivänavaus. Se oli ihan kiva, kaikenlaisia sketsejä oppitunneilta ja käytävillä kuulluista asioista. Puolilta päivin tanssit ja lopuksi kahvitus.

Tänään huomasin yhtäkkiä, ettei ykkösellä ollut koko viikolla kuin manantaina ruotsia. Juuri kun päästiin hyvään vauhtiin, tuli yo-kuuntelukokeet. Koska meillä on sattumalta tunnit aina aamun eka tunteja ja yo-kuuntelut aamusta ja muut kieltenopet jäävejä, piti minun olla kuuntelukokeita valvomassa. Keskiviikko olisi ollut ainut päivä, jolloin olisi voinut jotain opettaakin ja joku ehkä vaikkapa oppiakin, mutta silloin vain ei lukujärjestyksessä ole ruotsia. Penkkari- ja vanhojen päivänä on ihan turha yrittääkään mitään tuntien pitoa. Mutta oli sitä kiva katsoa, kun ykköset niin kiltisti palvelivat meidän wanhoja.

Nyt minä sitten pelkään, että jos vaikka ensi viikolla saan ne juuri oppimaan ja muistamaan, mitä viime viikolla opetin, tuleekin hiihtoloma ja kaikki unohtuu sen siliän tien.

1 kommentti:

Isopeikko kirjoitti...

Kun yksistä lapsista luopuu, saa toiset tilalle. Joka vuosi. Opettajan kohtalo :)