Kovin yksitoikkoinen päivä oli tänään. Minulla oli heti aamusta kaksi koeviikon valvontatuntia. Toimistosihteeri on aina tehnyt valmiiksi oppilaille istumajärjestykset, joten ei tarvinnut kuin jakaa numerolaput, mihin järjestykseen kukin menee auditorioon istumaan.
Kaikki sujui hyvin, ei edes kukaan joutunut istumaan sylikkäin kuten joskus, jos oppilaat ovat katsoneet numeron väärin tai jos istumajärjestyksen tekijälle on tullut vipaus.
Siinä sitten kaksi tuntia nuokuin uneliaana ja mielessäni ihmettelin, millaisia lunttauskeinoja niillä on, kun minä en ole moneen vuoteen kuullut enkä nähnyt kenenkään lunttaavan tai fuskaavan. Eihän voi olla niin rehellistä porukkaa, ettei kenellekään tule mieleenkään pieni vilppi. Vai olemmeko me opettajat tulleet niin vanhoiksi, ettemme huomaa tai näe mitään. Tai sitten on niin, että vaikka yritämme laittaa saman aineen kirjoittajat mahdollisimman kauaksi toisistaan, ne hyvillä silmillään näkevät kuitenkin ihan rehellisesti toistensa paperit, eikä tarvitse edes olla epärehellinenkään!
No loppuihan se piinaava parituntinen ja pääsin työpöytääni järjestelemään. Vaikka sain tyhjennetyksi parikymmentä senttiä paksun paperipinon kansioihin tai Ö-mappiin, näyttää kuin ei olisi mitään tapahtunut. Vaikka edellisen jakson kirjat on raahattu kaappiin ensi vuotta odottamaan, tuli uuden jakson kirjoja saman verran tilalle. Paperia ja opetusmateriaalia on nykyään niin tuhottomasti, että vähän nenänpäätä näkyy pinojen takaa.
Ruokailun jälkeen sain sitten viisi senttiä paksun pinon abien kokeita korjattaviksi. Niissä onkin tekemistä, koska ne korvaavat samalla preliminäärin. Tänä vuonna emme pidä preliminäärejä, sillä oppilaille ei jää kuin yksi ylimääräinen päivä koeviikon jälkeen. Pidämme vain kaikenlaisia harjoituskuunteluita ja kertaustunteja tms. Ihanaa. Aina ennenhän oli pitkän kurssikokeen jälkeen heti valtavat preliminäärit, joista ei itse asiassa ollut mitään hyötyä - pelkkää haittaa ja mieliharmia puolin ja toisin.
Loppupäivä menikin mukavasti nenä kiinni kokeissa. Jos joku ei meinaa tietää, miten saa iltapäivät ja illat kulumaan kotosalla, kannattaa ruveta opettajaksi. Koskaan ei tarvitse ihmetellä, mitä teksisi.
Jäi niistä kokeista vielä huomiseksikin, vaikka huomenna pukkaa jo uusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti