tiistai 4. elokuuta 2009

Vieraita kieliä kesälläkin


Eilen oli meillä saksalaisia vieraita. Entinen opiskelukaverini löysi työharjoitteluaikanaan saksalaisen miehen ja asuu Saksassa. Ystäväni on yrittänyt opettaa lapsilleen suomen kieltäkin, vanhin (nyt 22 v.) puhuukin suomea ja on aina lukenut itsekin suomenkielisiä lehtiä. Nuorempi (19 v) ymmärtää hyvin, mutta ei itse suostu puhumaan.

Mielenkiintoista, että tämä nuorempi tyttö tulee nyt syksyllä Helsinkiin johonkin perheeseen au pairiksi. Jännää, että äitinsä meni aikoinaan Saksaan harjoitellakseen saksaa, ja nyt tyttö tulee sieltä Suomeen oppiakseen suomea. Saa nähdä, käykö kerrankin niinkin päin, että täältä löytyisi mies, joka pitelisi kiinni lopun elämää Suomessa. Tarvitaanhan täällä kieli-ihmisiä, kun moni suomalainen jää sille tielleen lähdettyään ulkomaille kieli- ja työharjoitteluun.

**
Mutta Aatu-poikammepa on kiinnostunut ruotsin kielestä. Pari päivää sitten hän innostui kyselemään pöydällä olevien esineiden nimiä ruotsiksi. Kun näytin vaikkapa lautasta ja sanoin tallrik, totesi poika asiallisesti: "Eli siis niinku lautanen". Hän on jopa ruvennut käyttämään osaamiaan asioita käytännössä. Kauppaan mennessä hän oli tänään tervehtinyt kaikkia ihmisiä sanomalla: "Goddag". Jotkut olivat katselleet hämmästellen, jotkut iloitsivat. Mutta en tiedä, iloitsenko minä kovin, kun minun pitäisi saada tietää jokin tärkeä asia ja hän vain kuittaa: "Jag vet inte!"

15 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

joskus luulin että vieraita kieliä
opetellaan juuri kesiä varten ;)

BLOGitse kirjoitti...

Aivan ihana tuo Aatun god dag -tervehdys! Siina varmaan sulaa monen kiukku! :)

kotokiusattu kirjoitti...

He er int na roko om poitsi kan bodi sprootsi. Han kan kåma ti Kokkola på reiso å handla fistsi eller va han bihööver om han herskar molemmat språåtsi!

Soili kirjoitti...

Meidän lapset jossain vaiheessa kieltäytyi vastaamasta suomeksi ja viimeistään kouluiässä luovutin. Valitettavsti olimme myös liian harvoin Suomessa käymässä. Olen huomannut tuttavapiirissä sen, että vanhimman lapsen kanssa jaksavat vielä viedä suomenopetuksen läpi, mutta seuraavan kanssa alkavat lipsua...toki poikkeuksiakin löytyy.

kirlah kirjoitti...

Hannele: niinhän minunkin oppilaani luulevat, että kieliä opetellaan vain turistimatkoja varten.

BLOGitse: kyllä nyt ainakin vielä. mitenkähän vanhempana.

Kotokiusattu: minusta on hasukaa yrittää saada selvää noista sinun kirjoituksistasi. Mielestäni ymmärsin kaiken muun, paitsi tuo "fistsi" ei nyt auennut mitenkään päin.

Ja tarkoittaako tuo roko samaa kuin ennen sanottiin Pohjanmaalla: ei oo niin rokon nuukaa...

kirlah kirjoitti...

Soili: varmaan noin onkin, ainakin mitä tuttavienikin kokemuksia olen kuunnellut.
Varmaan on niin, että jos lapsi ei näe muuta käyttöä elämässään suomen kielelle kuin toisen vanhempansa kanssa jutusteluun, ei motivaatiota riitä. Eikä arjen kiireisessä pyörityksessä vanhemmilla ole aikaa pitää yllä suomea, kun on niin paljon muutakin opittavaa lapsella.

BLOGitse kirjoitti...

vanhempana? jaa-a. Riippuu onko Stockalla vai muualla... :)
Ja tietty aanensavysta ja tyylista...etta tunteeko ymparisto 'hmp, mita toi yrittaa esittaa'...vai soljuuko siina missa mika tahansa kieli...

Allu kirjoitti...

Minulla on (vain) kolme ystävää, jotka ovat johdonmukaisesti puhuneet lapselleen äidinkieltään ja lapselle on lähes itsestäänselvää puhua äidin kanssa juuri sitä kieltä. Jos merikkalaisen ystäväni lapset puhuvat äidilleen vahingossa saksaa, äiti sanoo heti englanniksi "What did you say my dear?" ja lapset siirtyvät automaattisesti puhumaan englantia.

kotokiusattu kirjoitti...

Substantiv som slutar på k böjs ofta med -tsi, fisk = fistsi, poik=poitsi osv. Roko=HUONO, rokå, rokoan, sember, semst

kiusattu vielä kirjoitti...

Viälä..JÄI EDELLISESTÄ POIS.. Pohjanmaalla sanotaan: ei se oo niin nokon nuukaa = Det är nog inte så noga, int´ ere så precis!

vilukissi kirjoitti...

Se on: NOKON nuukaa, ei rokon...


Nauratti poikasi kommentti jag vet inte...älykäs lapsi, omaa tilanneälyä!

kirlah kirjoitti...

Allu: täytyy hattua nostaa heille, että ovat jaksaneet olla johdonmukaisia.
Usein kuulee myös tapauksista, että lapsista ei ole tullutkaan kaksikielisiä vaan puolikielisiä, eivät ole oppineet kumpaakaan kieltä kunnolla. Jos sellainen vaara on, silloin onkin parempi puhua vain yhtä kieltä.

kirlah kirjoitti...

Kotokiusattu: minusta mielenkiintoista tuo murre. Minusta olisi hauska oppia ymmärtämään sitäkin, onkohan pohjalaisia ruotsin murteita edes paljon tutkittukaan.
Anteeksi sekoiluni nokon nuukaa -sanonnassa. Jotenkin assosioitui siihen.

vilukissi: no tiedä häntä älykkyydestä (huom! vaatimattomuus kaunistaa), sehän toistaa vain papukaijamaisesti, mitä on opetettu.

Clarissa kirjoitti...

Johdonmukaisuus on tietenkin avainsana, jos haluaa lapsistaan täydellisesti kaksikielisiä, mutta ei siinä tarvitse sen kummemmin ponnistella. Minusta olisi aivan outoa puhua lapsilleni muuta kuin omaa äidinkieltäni suomea, samoin kuin heidän isästään tuntuu mahdottomalta puhua muuta kuin ruotsia heidän kanssaan. Ei kai siinä ole kysymys viitsimisestä, vaan pikemminkin tunteista, äidinkielihän on sydämen kieli, tietenkin puhumme heille kieltä joka on meille itsellemme tutuin.Juuri 2 vuotta täyttänyt pojanpoika vaihtaa myös sujuvasti kieltä tarpeen mukaan, mikä on aivan ihanaa.
Ystäväni Saksassa on myös samoilla linjoilla; hän on aina puhunut suomea, isä saksaa ja nyt tytär on tullut opiskelemaan Suomeen ja pärjää erinomaisen hyvin.
Kaikki mikä liittyy kieliin, kiinnostaa minua melkoisesti, kuten varmaan sinuakin. Kyllä näitä Pohjanmaan ruotsin murteita on tutkittu paljonkin, murteethan ovat "pyhä" asia näillä seuduilla. Tässä muuten mielenkiintoinen linkki, joka varmaan kiinnostaa:
http://www.sls.fi/doc.php?docid=458 Sieltä voit kuunnella ja harjoitella näitä eri murteita, var så god:)

kirlah kirjoitti...

Clarissa, tusen tack för linken. Oikein hyvä linkki, varmasti tulen lukemaan ja kuuntelemaan tulevina kuukausina.