Kerron tässä blogissani jokapäiväiseen elämääni liittyvistä asioista. Joskus asiaa, joskus asian vierestä.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Kaverin mökkiloma
Ystäväni oli vuokrannut kesämökin Etelä-Suomesta, ja kun kyselin häneltä lomakuulumisia, hän lähetti minulle tällaisen kertomuksen kuvien kera. Olen saanut häneltä luvan julkaisemiseen. Viimeinen ei ole koiran vaan joutsenen tekosia.
tuli tuttuja kovasti kuten tämäkin rovasti
toinen kaunis on hentoinen kuten tämäkin kaunoinen
yksi hirmuinen kehveli kuten tämäkin epeli
joku jumppaa kömpelö kuten tämäkin hönelö
joku merkit vain suihkaisi ihan pikkaisen pieraisi
Mitäh, joutsenetko tekee tuommoisia läjiä...! Täällä Saksassa näkee muuten pelkästään kokomustia variksia. Meidän kylässä niitä on satamäärin, keskittyneet yhden lammen ympäristöön, mutta parveilevat aina silloin tällöin ja pitävät aika meteliä iltaisin kun etsivät yöpuuta. Muutama naakka on liittynyt niiden seuraan. Perhosia ja hyönteisiä on kiva tarkkailla, mies manaa meillä apilaa nurmikossa, mutta nehän on lentobensa-asemia mehiläisille ja kimalaisille ainakin.
Kiva! Voi, olen toivonut hartaasti kansalaisopistolta kansallispukukurssia, jolla saisin tehdä ihan kaiken (no, en ehkä kehrätä lankoja hameeseen) ihan itse. Minulla on Alavuden puku äidin perintönä, mutten mahdu siihen enää enkä ymmärrä miksi juuri se puku, kun ei sieltä ole sukuakaan. Itse haluaisin Tuukkalan muinaispuvun, varsinkin nyt kun värit on määritelty uusiksi. Tosin siihen ei tarvitse nyplätä pitsejä, haluaisin...
Villasukka: Tein minä siihen pukuuni tykkimyssynkin ihan itse jollain tykkimyssykurssilla ja nypläsin pitsit. Nämä ovat niitä asioita, joita pidän elämäni urotöinä. Nypläys vain on unohtunut, kun ei ole ollut aikaa harrastaa, ehkä vielä joskus...
Mitäh, joutsenetko tekee tuommoisia läjiä...!
VastaaPoistaTäällä Saksassa näkee muuten pelkästään kokomustia variksia. Meidän kylässä niitä on satamäärin, keskittyneet yhden lammen ympäristöön, mutta parveilevat aina silloin tällöin ja pitävät aika meteliä iltaisin kun etsivät yöpuuta. Muutama naakka on liittynyt niiden seuraan.
Perhosia ja hyönteisiä on kiva tarkkailla, mies manaa meillä apilaa nurmikossa, mutta nehän on lentobensa-asemia mehiläisille ja kimalaisille ainakin.
Hieno kuvasarja. Kaunista ja runollista kunnes tulee muistutus elämän muunlaisesta puolesta :)
VastaaPoistaHauska kuvarunosikermä, joku taitaa nauttia piakkoin rapukesteistä.
VastaaPoistaKesäistä :)
VastaaPoistaTosi kaunis ja hauska kuvakertomus! (Onpas joutsen tehnyt kauhean läjän, huh huh!)
VastaaPoistaKaverille terveisiä!
Kehuja.
VastaaPoistaKiva!
VastaaPoistaVoi, olen toivonut hartaasti kansalaisopistolta kansallispukukurssia, jolla saisin tehdä ihan kaiken (no, en ehkä kehrätä lankoja hameeseen) ihan itse. Minulla on Alavuden puku äidin perintönä, mutten mahdu siihen enää enkä ymmärrä miksi juuri se puku, kun ei sieltä ole sukuakaan. Itse haluaisin Tuukkalan muinaispuvun, varsinkin nyt kun värit on määritelty uusiksi. Tosin siihen ei tarvitse nyplätä pitsejä, haluaisin...
Soili: Naakat ja mustatvarikset ovat minullekin tuttuja nuoruudesta, kun ne raakkuivat ja vaakkuivat aina vanhankirkon ympärillä.
VastaaPoistaKiitos kaikille muillekin kommenteista, kerrotaan kaverille kiitoksia ja terveisiä.
Villasukka: Tein minä siihen pukuuni tykkimyssynkin ihan itse jollain tykkimyssykurssilla ja nypläsin pitsit. Nämä ovat niitä asioita, joita pidän elämäni urotöinä.
VastaaPoistaNypläys vain on unohtunut, kun ei ole ollut aikaa harrastaa, ehkä vielä joskus...